Topiaksen tarina

Suomenhevosruuna Topias oli Mallun tallin luottohevonen, jolta luonnistuivat niin ratsastustunnit, reki- ja kärryajelut kuin vammaisratsastuksetkin. Topias ehti olla Mallun omistuksessa 22 vuotta, ja sinä aikana ruuna oli monessa mukana. Topias oli tallilaisille tärkeä ja vaikka sen taival päättyi 2017, sen kavionjälki näkyy tallin toiminnassa edelleen.

Alku

Topias tuli Mallun omistukseen viisivuotiaana. Tarkoituksena oli löytää rauhallinen luottoratsu edellisen hevosen kuoltua ja lähistöllä sattui olemaan myynnissä sopivan ikäinen ja kokoinen suomenhevosruuna. Ruunalla oli siihen mennessä ratsastettu kahdeksan kertaa ja ensivaikutelma oli kaikkea muuta, mitä oli haettu. Koeratsastuksessa kentälle mennessä ei käyntiaskelta nähty, laukka nousi vasta usean hurjan ravikierroksen jälkeen ja peruutuksessa ruuna hyppäsi pystyyn. Hevonen tuntui silti heti oikealta.

- Heti selkään istuessa ja liikkeelle lähtiessä tuntui, että se on tämä. Topias oli ihan kaikkea muuta, kuin mitä olin ajatellut, mutta silti siitä tuli tunne, että tämä on minun, Mallu kertoo ensikohtaamisesta suomenhevosruunan kanssa.

Topias muutti Hyyppärään Jokirantaan, missä alkoi Mallun ja Topiaksen yhteinen ura.

Mallulle tulon jälkeen Topias sai suolenkiertymän, josta oli todella pienet mahdollisuudet selviytyä. Klinikalle lähdettäessä oireet eivät heti viitanneet kiertymään, ja pulssikin oli ruunalla vain 40. Tutkimuksissa kiertymä kuitenkin löytyi. Myöhemmin selvisi, että herralla oli suuri sydän ja lepopulssi vain 28. Topias täytyi suolenkiertymän takia leikata, mutta selviämismahdollisuudet olivat leikkauksesta huolimatta huonot. Leikkauksen jälkeen Topias oli huonossa kunnossa, ja eläinlääkärit ehtivät jo pitää hätäkokouksen sen lopettamiseksi.

- Muistan kun istuin siellä karsinassa Topiaksen pää sylissä ja rukoilin, että jos se siitä selviää, en ikinä sitä myy ja aina pidän siitä huolta. Ovi kävi ja eläinlääkäri Lissu Harmo tuli kertomaan, että selviämismahdollisuus on vain kahden prosentin luokkaa, ja että Topias lopetetaan. Silloin Topias nosti päätään ja hörähti ensimmäistä kertaa. Sanoin, että katsotaan Topiaksen tilannetta vielä vähän aikaa, ja siitä se sitten alkoi virkoamaan.

Mallu vietti klinikalla paljon aikaa Topiasta hoitaen ja rapsutellen, välillä romaaneja lueskellen, ja lopulta Topias pääsi kotiutumaan kahden viikon klinikalla olon jälkeen.

Seuraavien kahdeksan kuukauden aikana klinikkareissuja tuli uusiutuvien ähkyoireiden takia useita, ja hevosta kuntoutettiin hiljalleen. Topias ei kuitenkaan itse ollut aina samaa mieltä kuntoutuksen tahdista ja kävelyreissuilla se saattoi kesken matkan lähteä juosten takaisin talliin. Vauhdikas ruuna toipui ja vähitellen ähkyoireet jäivät pois.

Luottohevonen

Toipumisen jälkeen Mallu aloitti Topiaksen kanssa työt kärryajeluiden ja muiden keikkojen parissa. Luotettavan ruunan kanssa pystyi liikkumaan melkein missä vain, vaikka se ei alkuun ollut liikennettä juuri nähnyt, kotitallilla kulkevia autoja lukuun ottamatta. Topias oli mukana polttariratsastuksilla, synttäreillä ja muilla asiakasretkillä, ja Mallu kävi sen kanssa mainoskeikalla Helsingissä asti. Järkevä ruuna kulki Helsingin kapeita katuja mainoksilla varustetut heinäkärryt perässään, vähät välittämättä ympäröivästä liikenteestä.

Yksi asia Topiakselle kuitenkin tuotti haasteita, ja se oli lastaaminen. Lastaukseen piti varata keikalle lähtiessä jopa pari tuntia, kun ruuna ei suostunut traileriin nousemaan. Ammattilaisetkin yrittivät ruunaa lastata, mutta edes hevoskuiskaajat eivät siinä onnistuneet.

- Jollekin keikalle lähtiessä ajattelin, että ei tää aina voi mennä näin, että pari tuntia joutuu varaamaan lastaukseen. Itse olin seisomassa trailerin sisällä, Topias oli vielä lastaussillan ulkopuolella. Meillä oli jo kiirekin. Polkaisin jalkaa ja oikein tiukasti sanoin ”nyt herra Sihvonen koppiin”. Ja sehän otti ja käveli sinne.

Sen jälkeen Topias tuli kuuliaisesti koppiin, kunhan vain muisti nuo taikasanat sanoa. Mallun tytär Henni oli tuolloin neljän vanha ja päättäväisenä hevostyttönä osallistui joskus lastaukseen.

- Nyt hella Sihvonen koppiin!

Ja Topias tuli perässä, tallilaisten suureksi ihmetykseksi.

Topiaksella kisattiin ja valmentauduttiin lännenratsastuksessa ja kouluratsastuksessa. Vaikka Topias olikin vauhdikas veikko, kentällä se usein hyytyi, jos huomasi ratsastajan raipan puuttuvan. Lännenratsastuksessa Topias sijoittui Heli Heinosen kanssa SM-tasolla neljänneksi 2000-luvun taitteessa. Kisaura kuitenkin jäi Helin raskaaksi tulon jälkeen ja Topiaksen ura löytyi muualta – vammaisratsastuksesta.

Topias oli vauhdikas myös maastossa ja sillä oli tapana pelätä milloin mitäkin. Se hätkähti aina tietyssä kohdassa ja takaosan ympäri hypättyään lähti viemään takaisin tulosuuntaan. Erään kerran näin ei kuitenkaan käynyt.

- Silloin, kun aloin Henniä odottaa, Topias säpsähti ja hypähti ilmaan, mutta kääntyikin kaikessa rauhassa takaisin. Vauhti hyytyi siihen. Itse en tiennyt odottavani, mutta Topias taisi tietää.

Topias alkoi käyttäytyä varovasti ja rauhallisesti, ja niihin aikoihin se alkoi toimia myös vammaisratsastuksessa. Vammaisratsuna Topias oli loistava. Ruuna tuntui tietävän, milloin selässä oli lapsi, vanhus tai vammainen. Ruuna reagoi ratsastajaan ja kulki varovasti, vaikka selässä paino olisi horjahdellutkin.

Topias kuljetti ratsastajia tasaisen varmasti myös kentällä ja selkään pystyi laittamaan kenet vaan. Käynnit, ravit ja laukat sujuivat, ja ratsastajat vannoivat, että se erotti neljän ja kuuden askeleen peruutuksen ja tiesi aina tehdä pohkeenväistöt oikeaan suuntaan. Kokeneen ratsastajan kanssa ruuna näytti parastaan, ja ravilisäykset se meni niin kuin puoliveriori. Ei sitä aina olisi suomenhevoseksi uskonutkaan, ammattilaisetkaan.

Eläkkeelle Topiasta koitettiin jättää 17-18 vuotiaana, mutta sepä ei ruunalle noin vaan sopinutkaan. Päivä vapaata vielä sujui, mutta toisesta päivästä lähtien ruuna osoitti mieltään. Erityisen kateellinen ruuna oli vammaisratsastajista. Tuntien aikaan, jos se tarhasi kentän vieressä, ruuna riehui kuin villiori tuntihevosia kiusaten. Topias palasi töihin ja teki vammaisratsastuksia lähes joka päivä, ja silloin tällöin se pääsi tunneille näyttämään taitojaan.

- Se näytti kaikki maailman kevätjuhlaliikkeet kentällä, ja selvästi nautti.

Ei toista samanlaista

Topias ehti olla Mallulla kauan, huikeat 22 vuotta. Sinä aikana hevoseen syntyi side, jollaista ei toista tule vastaan.

- Reissuun lähtiessä kävin Topiakselle aina kertomassa, että ollaan lähdössä. Yhden kerran jätin sen tekemättä, ja matkalla ollessa tallityöntekijä soitti, että Topias ei ole syönyt ja vaikuttaa kipeältä. Reissulta palattiin sen takia ajoissa kotiin. Vähän aikaa, kun Topiasta rapsuttelin, se alkoi taas syödä. Ei sillä mitään ollut.

Ensimmäisinä vuosina Topias sai olla vapaana pihalla ja se kävi kurkkimassa sisään ikkunasta, kun keittiössä istuttiin kahvilla. Jos herkkuja ei alkanut kuulua, ruuna imppasi ikkunanpielistä, ja se sai Mallun isän vihastumaan.

- Isä sitä aina kirosi, kun menee ikkunanpielet ja kaikki.

Topias viihtyi pihalla hyvin, mutta vähitellen se alkoi siirtyä lähemmäs tietä, ja lopulta se seisoskeli postilaatikon luona.

- Naapureiden kanssa naurettiin, että se tekee liikennelaskentaa. Sitten se alkoi siirtyä tien puolelle, eikä sitä voinut enää pitää vapaana.

Topiaksella oli myös valikoiva maku. Se oli tarkka esimerkiksi omenoiden suhteen – kaikenlaiset eivät sille kelvanneet, vaan omenoiden tuli olla tiettyä lajiketta. Myös muu makea oli ruunan mieleen.

- Ekoina vuosina leivoin korvapuusteja usein ja hevosille vein aina pienet palat. Korvapuustit olivat Topiaksen herkkua ja se haistoi vaatteista, jos olin niitä leiponut.

Viimeisinä vuosina Topiaksella alkoi olla ongelmia hampaiden kanssa. Painoa tarkkailtiin eläinlääkärin kanssa vuosien ajan ja ruunan vointia seurattiin tarkasti. Oletus oli, että ähkyherkkänä hevosena sille saattaa ähky vielä tulla, ja se johti vaikeaan päätökseen. Ähkyn tullessa sitä ei enää hoidettaisi, vaan ruuna lopetettaisiin.

- Olin eläinlääkärille sanonut, että kertoohan se sitten, milloin on aika lopettaa. Ja olihan se ihan hirveä päätös.

Lopulta vaikea päätös piti tehdä. Viimeinen ähky tuli.

- Silloin olin leiponut korvapuusteja ja puhelimessa eläinlääkärin kanssa kysyin, että voiko Topiakselle vielä sellaisen antaa. Eläinlääkäri sanoi, että anna vaan, jos se jotain suostuu syömään. Ja Topias söi.

Topias oli tuolloin 27-vuotias ja se oli tehnyt pitkän uran todellisena monitoimihevosena - se oli toiminut vammais- ja tuntiratsuna, sillä oli kilpailtu, se oli vetänyt kärryjä, pulkkaa ja hiihtoratsastajia, ja ollut mukana erilaisissa tapahtumissa. Sen kanssa aloittelijat pääsivät ratsastuksessa turvallisesti alkuun ja kokeneemmat saivat nähdä, mihin kaikkeen suomenhevonen taipuu.

Topiaksen kaikista tärkein työ oli kuitenkin olla Mallun luottoratsu. Vaikka ensikohtaaminen ei ollutkaan ihan odotetun kaltainen, suurisydäminen Topias oli silti kaikkea sitä, mitä sen pitikin olla.

Topias oli todellinen luottohevonen, ja siitä on monella tallin kävijällä valtava määrä hyviä muistoja. Mallulle Topias oli erittäin tärkeä, kerran elämässä -hevonen.

- Se side oli ihan mieletön, mikä siihen hevoseen syntyi. Ei toista samanlaista enää tule.

Topias lähti taivaslaitumille kesällä 2017. Lähtiessä sillä oli korvapuustia suussa.